Oli kaunis kesäpäivä, lämmintä, pieni tuuli, ja koivut alkoivat kukkia. Ajattelin mennä istuskelemaan koivun juurelle. Aurinko porotti ihanasti selkääni. Siinä samassa ajattelin, kuinka voi niin pienestä taimesta tulla näin suuri taideteos! Siinä minä vain ihmettelin ja ihmettelin, kunnes alkoi ilta sarastaa. Ajattelin siinä samassa istuskella vielä pienen hetkisen. Näin auringonlaskun ja sen kun kuu rupesi heijastamaan valoaan. Kuun valo heijastui kauniisti koivuun ja tähdet tuikkivat taivaalla. Alkoi olla jo niin myöhä, että täytyi mennä kotiin. Kotona join lämmintä teetä ja söin keksejä, sytyttelin kynttilöitä ja katselin telkkaria. Nukahdin nopeasti ja näin sellaista unta missä minä ja koivu oltiin ystäviä ja leikittiin piilosta.  

                                                                      Mirikli